Karvanaaman kulinarismista
Karvanaama on kulinaristi! Ei ehkä sillä tavalla, mitä nokkelin lukija heti ensimmäiseksi ajattelee. Karvanaama ei niinkään tunne paloa kokeilla aina vain uusia ruokia, ei tavoittele erikoisuuksia ruoan suhteen, niin kuin ei missään muussakaan, ei kaipaa lautaselleen krokotiilia tai pallokalaa. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että Karvanaamalle kulinarismi tarkoittaa ruokia, joita ihmiset ovat aina syöneet, ehkä satoja, tai tuhansiakin, vuosia, tai joita mummo jo aikoinaan valmisti, läskiä, juureksia, sieniä, marjoja, puuroa, kaaleja..
Hyvä ruoka
Millainen ruoka sitten on hyvää? Tässä kohtaa vanhakin haksahtaa, sillä lähtökohtaisesti kaikki ruoka on hyvää; jos ruoka ei maistu, ei ehkä ole tarpeeksi nälkä. Jos lapsena meni onnettomuudekseen sanomaan ruokapöydässä, että ruoka oli pahaa, seurasi välitön luunappi, ja tiukka komento mennä vielä kahdeksi tunniksi ulos hiihtämään tai niittämään tai risusavottaan. Sitten samaa ruokaa tarjottiin uudestaan, ja tätä jatkettiin sitten niin kauan, että ruoka alkoi maistua. Ja maistuihan se sitten!
Mutta mutta, kenties voisi kuitenkin sanoa, että kaikki ruoka ei ole yhtä hyvää. Karvanaama totisesti toivoisi, että ruoka voisi hänellekin olla vain polttoaine; ihan sama, mitä se on, kunhan raastavan nälän saa taltutettua. Kenties tämä kulinarismi onkin Karvanaamalle jonkinlainen kirous, tämä ristiriita halvan makkaran ja sisäfileen välillä. Eihän voi parempaa kuvitella kuin makkaravoileipä ja termoskahvi kannon nokassa kolmen tunnin hiihtoretken jälkeen.
Arvokasta vai kallista ruokaa?
Antioksidanttiklinikan johtajan, vanhan Pyry Suonsivun mukaan hyvä ruoka on kallista tai vaivalloista tai molempia. Kuka nyt halpaa ruokaa haluaisikaan syödä! Karvanaama mukailee tätä Pyryn ajatusta omannäköisekseen toteamalla, että hyvä ruoka on arvokasta tai vaivalloista tai molempia, sillä Karvanaaman mielestä ruoka ei ole koskaan kallista. Sen sijaan jokin toinen ruoka voi olla halvempaa kuin jokin toinen. Katso ihmistä, katso katukuvaa missä tahansa päin Suomea, niin voit todeta, että ruoan täytyy olla aivan liian halpaa!
Vaivalloinen ruoka
Mitä sitten tarkoitetaan sillä, että hyvä ruoka on vaivalloista? Nokkelin jo aavistaakin, että sienet ja marjat ovat Suomen metsissä ilmaiseksi tarjolla, mutta näistä luomakunnan herkuista nauttiakseen on nähtävä hieman vaivaa, ne on käytävä poimimassa sieltä metsästä. Sanonta ”mies vai marjanpoimija”, puistattaa Karvanaamaa; jokainen toisin ajatteleva menköön metsään kokeilemaan kerätä ämpärillisen mustikoita. Porsaan lapakaan ei paljoa maksa, ei edes luomuna, mutta saadakseen nauttia tästä taivaallisesta herkusta on ensin nähtävä vähän vaivaa, käytettävä aikaa, kenties liotus yön yli suolaliemessä, ja seuraavana päivänä paistaminen hiljaksiin uunissa tunti tolkulla, jotta valkoiset kohdat mehevöityvät kunnolla. Palastakaan ei heitetä roskiin!
Ruoka ja kulutus
On syytä myös muistuttaa, että Karvanaama on paitsi keski-ikäinen, myös keskituloinen suomalainen mies. Yleistäen voisi todeta, että Karvanaaman ruoka on ennemmin vaivalloista kuin arvokasta. Lukijan ei pidä luulla, että keskituloisen miehen lautasella aina esiintyisi sisäfileetä tai hummeria, jotka toki molemmat miehelle makoisasti maistuvat. Mutta kuitenkin tässä kohtaa joutuu myöntämään, että aika iso osa Karvanaaman keskituloista menee kurkusta alas, ruokana ja juomana. Tämä on tietoinen kulutusvalinta, joka johtuu jo mainitusta kulinarismin kirouksesta. Sen sijaan Karvanaama ei käy ulkomaanlomilla kerran vuodessa, ei ehkä edes kerran kymmenessäkään vuodessa, ja ajaa keskihintaisella (tai vähän alle) autolla, eikä osta uutta matkapuhelinta ennen kuin vanha on oikeasti kokonaan rikki, ellei sitten saa lahjoituksena jonkun hätäisemmän ostajan vanhaa puhelinta.
Karvanaama syö luomuruokaa, ja on sen takia ajoittain ahtaalla kulinarisminsa kanssa. Luomutuotannon alasajosta ja ruoan eettisyydestä Karvanaama taatusti vielä kirjoittaa omana aiheenaankin, ja useasti. Karvanaama syö riistaa ja villiä kalaa. Karvanaama kiertää pöyristyksen ja pyörrytyksen sekaisena kaukaa markettien kuvottavat kanatiskit ja nuo mitä ihmeellisimpiin liemiin rasioihin upotetut mössöt, joita myydään alle 10 euron kilohinnalla, nuo kauniit ja viisaat eläimet, joiden lyhyt elämä on kärsimystä alusta loppuun. Mitä todella on kallis ruoka? Mikä on arvokasta ruokaa?
Ruoan arvostuksesta
Vielä aika äskettäin, joitakin vuosia sitten, joku marketti tai kauppa saattoi vielä mainostaa itseään vuoden luomukauppana, tai painottaa mainonnassaan laadun tarjoamista. Tänään ei näe mitään muuta kuin mainoksia ruoan alennusmyynnistä, kenen kanasuikaleet maksavat 1.99 euroa/rasia, kenen marinoidut grillivartaat ovat halvimpia. Ei mitään muuta. Ei enää jälkeäkään ruoan arvostuksesta. Yksikään kauppias ei enää edes yritä esittää todella arvostavansa ruokaa.
Karvanaama kiertää tarjoukset kaukaa, mitä tulee ruokaan, ja valitsee aina kalleimman vaihtoehdon. Muuten Karvanaama kyllä suosii alennusmyyntejä ja second hand -liikkeitä ja kierrätysryhmiä, jos hankintalistalla on vaatteita tai kuntoiluvälineitä. Jos ei ole varaa, Karvanaama syö kaurapuuroa, taivaallinen herkku muuten sekin kunnolla haudutettuna, ja päihittää mennen tullen nuo kuvotusta herättävät broilerinsuikaleet; pelkkä sana, broileri, jo herättää fyysisen surun ja vihan tunteen. Monesta sinänsä herkullisesta ruoasta Karvanaama surukseen joutuukin kieltäytymään, juurikin esimerkiksi broilerista, ankanrinnasta, joka oli ammoisina aikoina Karvanaaman suurinta herkkua, tai evättömistä ja silmättömistä kasvatetuista kirjolohista.
Onneksi on vielä paljon edullisia, mutta sitäkin arvokkaampia herkkuja tarjolla, silakat ja muikut, molemmat alle 10 euroa kilolta, ja onneksi ovat REKO-jakelut, joista voi saada vaikkapa lähituotannon Osso Bucoa, possun lapaa tai kassleria, joskus ribsiäkin, ja jopa luomumakkaraa, jota ei marketeista ole saanut enää vuosiin. Vielä jotkut pientuottajat sinnittelevät, arvostavat tuotantoeläimiään, joilla on nimet; voimia ja rohkeutta heille viimeiseen asti, kunnes viimein heidätkin onnistutaan lannistamaan, väsyttämään, saamaan kyllästymään, ja lopulta poljetaan maan rakoon.