Kannustus ja rohkaisu
Karvanaama on omaehtoisesti ottanut omaksi tehtäväkseen lukijan kannustamisen ja rohkaisun kuntoiluharrastuksen ääreen. Tässä epistolassa Karvanaama esittää muutamia vinkkejä ja näkökohtia kuntosaliharjoittelun aloittamisen helpottamiseksi. Alkaminen ei aina ole helppoa, oli kyse sitten mistä tahansa asiasta, ja vielä ehkäpä erityisesti mitä tulee juuri kuntosaliharjoitteluun.
Ohjelma
Interneteitse löytyy erilaisia kuntosaliohjelmia taatusti enemmän kuin omiksi ja naapurin tarpeiksi. Suu suloisesti supussa näiden ohjelmien näpertäjät vääntelevät ja kääntelevät sitä, millainen ohjelma, ja millainen jako lihasryhmiin ja salikäyntien määrään, on kaikkein optimaalisinta minkäkin tuloksen saavuttamiseksi.
Aloittelija voi suoriltaan ohittaa nämä kirjoitukset, hän ei ole vielä siinä pisteessä. Vaikka voihan niiden tutkiminen olla ihan hauskaa ja viihdyttävää, tai jopa valaisevaa ja motivoivaa. Aloittelija saattaa siinä sivussa sivistää itseään ihmisruumiin toiminnasta ja anatomiasta. Karvanaamakaan ei koskaan kyllästy toistamaan sitä, että eräs osa kuntoilun filosofiasta on oman mielen ja kehon tunteminen ja kuunteleminen.
Vaan kun aloittelija sitten alkaa suunnitella itselleen kuntosaliohjelmaa, on hänen ensin tarkkaan mietittävä omaa ajankäyttöään rehellisesti. Hänen tulee päättää kaksi asiaa, kuinka usein hän oikeasti voi käydä salilla, ja kuinka kauan hän voi kerrallaan viipyä. Tämä on tärkeintä, ja tässä on oltava ehdottoman rehellinen itselleen, jotta ei tule tehneeksi epärealistista ohjelmaa. Harvalla on todellisuudessa mahdollisuus käydä salilla vaikkapa kuusi kertaa viikossa ja viipyä kolme tuntia kerrallaan, tai jos on, lienee syytä miettiä omaa elämäänsä myös kokonaisvaltaisemmin.
Kun aloittaja on tämän kuntoilutiheytensä saanut räknättyä, ohjelma onkin käytännössä valmis kuin itsekseen. Muutettavat muuttaen hän siis käy salilla harvemmin, mutta viipyy kerralla kauemmin, tai käy useammin, ja viipyy lyhyemmän aikaa. Mitä harvempi käynti, sitä kokonaisvaltaisemmin joka käynnillä tulee treenata, ja päinvastoin. Helppoa kuin heinäsuovan kasaaminen.
Tavoitteet
Usein interwebin viisaat opastavat, kuinka ensin pitää määritellä tavoitteet kuntosaliharjoittelulle. Kukkua, sanoo Karvanaama, jolla nuorna miehenä ollessaan oli paljon tavoitteita elämän eri osa-alueilla. Karvanaamalla oli ennen 30. ikävuottaan tavoitteena väitellä tohtoriksi, julkaista ensimmäinen romaani ja juosta maraton. Mikään näistä ei toteutunut. Sittemmin Karvanaama hiljaksiin luopui kaikista tavoitteistaan, joskin tietenkin asioita kaikilta kanteilta tarkkaan pohtien ja kuulostellen. Kävihän siinä sitten sillä viisiin, että Karvanaaman elämä muuttui paremmaksi tavoitteista luopumisen jälkeen. Tässä nyt ei lasketa itsestään selviä asioita, kuten aamulla heräämisen, töihin lähtemisen tai lounaalla käymisen jokapäiväisiä tavoitteita, lukija kyllä halutessaan ymmärtää pointin.
Aloittelijan ei tarvitse, eikä pidä, päättää, hakeeko lihasmassan kasvua, voiman lisäämistä tai lihaserottuvuuden parantamista. Näitä voi miettiä joskus paljon myöhemmin, jos silloinkaan, tuskin. Pääasia on, että laahustaa sinne salille, ja nostaa, raahaa, työntää, vetää, kääntää, vääntää rautaa. Muita tavoitteita hän ei tarvitse kuin se seuraava toisto, ja sitä seuraava, ja koko sarja, toisto ja toisto kerrallaan, aina vain uudestaan ja uudestaan, uupumukseen asti..
Varusteet
Aloittelija ei siis pahemmin tarvitse ohjelmaa tai tavoitteita. Mutta joitakin pieniä varusteita hän tarvitsee. Hän tarvitsee käsineet, salihanskat. Nyt Karvanaama kuulee korvissaan kokeneiden karjujen jo murisevan siitä, kuinka tosi äijä ei käytä hanskoja, ja kuinka tärkeää on heti alussa totutella pärjäämään ilman osv. Mutta aloittelija tarvitsee hanskat. Ne tekevät harjoittelusta paljon miellyttävämpää, eivätkä maksa paljoa, sillä ne kestävät pitkään. Niillä on myös psykologinen vaikutus, jota ei koskaan pidä aliarvioida; kun hanskat vetäisee käteensä, siirtyy ikään kuin kuntoilutilaan, tulee tunne, että nyt todella ollaan tekemässä jotain. Eiköhän sama koske työmiesten käsineitä..?
Lisäksi aloittelijan on hankittava kuntoiluun sopivat vaatteet, sehän on selvä. Kuntosalille ei mennä farkuissa, lienee kiellettyäkin useilla saleilla. Vanhat verkkarit ja t-paita löytyvät jokaiselta aloittelijalta vaatekomeron nurkasta, uskokoon pois, siellä ne odottavat.
Mutta mutta, taas päästään kuntoiluspykologian äärelle. Ei ole lainkaan hullumpi ajatus ostaa uusikin treenivaatekerta kuntoilua aloitellessa. Kauneus on aina ensimmäinen arvo, kuten Karvanaama muissakin kirjoituksissaan korostaa, ja on aivan suositeltavaa hankkia itselleen kivannäköiset kledjut kuntosalille.
Tyylejä on monia, ja niistä on Karvanaamallakin omat kirjoituksensa, ja jokainen hankkii omaa silmäänsä miellyttävät vaatteet. Aloittelija muistakoon, että rohkaisu, kannustus ja motivaatio on saatava kaivettua esiin keinolla millä hyvänsä, ja jos ne kumpuavat kauniista kuteista, niin kernaasti vain. Ja onhan kaunis pukeutuminen edelleen myös kanssakuntoiljoiden hienovaraista huomioimista. Kerran jossain blogikirjoituksessa joku korosti kuntoiluvaatteiden toiminnallisuutta. Kyllä Karvanaamaa huvitti. Aloittelijan ei tarvitse sellaista miettiä; kyllä ne vaatteet ovat ihan tarpeeksi toiminnallisia, jos ne on hankittu urheiluvaateosastolta, ja ovat laadukkaita niin kuin kaikkien hankintojen tulisi olla.
Sit tarttee kengät! Urheilukengät, lenkkitossut, salikengät, crossfit-kengät, voimanostokengät, niitähän löytyy vaikka millä myyntinimillä. Salikengille ei juuri erikoisvaatimuksia ole, toisin kuin vaikkapa juoksukengille, ja ovat todella pitkäikäiset vain kuntosali- eli sisäkäytössä. Vaan ehkä taas kivannäköiset kengät lisäävät osaltaan motivaatiota lähteä sinne halvatun kuntosalille. Kun lukija on käynyt kuntosalilla säännöllisesti, sanotaanko sen kaksi vuotta, voidaan palata tähän kenkäasiaan.
Näillä eväillä
Helppoa kuin neulan hukkaaminen heinäsuovaan! Kaikki muu on turhaa, tai jopa haitallista. Lukija on nyt valmis ottamaan sen kaikkein vaikeimman askeleen, joka kantaa kuntosalin kynnyksen yli. Tästä aiheesta lisää toisissa kirjoituksissa.