JOHDANTO HERRASMIESMÄISYYTEEN
Karvanaama pyrkii olemaan kaikissa tilanteissa herrasmies, sehän on selvä. Siihen on kaikkien aina pyrittävä. Pienen pientä erimielisyyttä voi olla korkeintaan vivahteista, siitä, mitä herrasmiehisyys tarkoittaa. Käsitteen inflaatio on Karvanaaman suruksi vuosikymmenten saatossa ollut suunnaton, ja kaiken lisäksi kiihtyvä, mitä lähemmäs nykyhetkeä on tultu. Pelkoa ja inhoa halveksuen Karvanaama sukeltaa herrasmiesmäisyyden ytimeen.
HERRASMIEHEN KÄYTÖS
Herrasmies katsoo aina ensin itsen ulkopuolelle, näkee ja huomioi ensin ympäristön ja kanssakulkijat. Hän on kurinalainen ja pyyteetön näissä toimissaan, ja pyrkii sitenkin myös olemaan esimerkkinä muille, jotta ottaisivat mallia hänestä. Ylimielinen hän ei silti ole missään tilanteessa, päin vastoin hän suhtautuu ystävällisesti ja empaattisesti myös niihin kanssaihmisiin, jotka eivät vielä ole omaksuneet hänen korkeaa moraaliaan. Korkeintaan hän hillitysti yrittää ohjata kanssaihmiset ottamaan mallia itsestään. Ystävällisyys ja empatiahan tunnetusti ovat niitä harvoja hyviä asioita, jotka erottavat ihmisen eläimistä. Lukijan voi kuitenkin olla syytä tässä kohtaa tarkistaa, mitä empatia oikeastaan tarkoittaa. Toivottavasti hänen ei sentään tarvitse tarkistaa, mitä ystävällisyys tarkoittaa.
HERRASMIEHEN TYYLI
Kuten jo muualla todettua, kauneus on aina ensimmäinen arvo, kaikki muu tulee sen jälkeen. Herrasmies huomioi tämän kaikissa elon käänteissä ja tilanteissa, käytöstavoissa, ruokaillessa, pukeutumisessa, kanssakäymisessä.. Pahimmassa (vaiko kenties parhaimmassa?) tapauksessa käy niin, että herrasmies ei koskaan saa palkintoa herrasmiesmäisyydestään, kukaan ei ehkä koskaan huomaa hänen hienoa käytöstään. Tämä johtuu siitä, etteivät muut ole vielä nousseet samalle korkeammalle tasolle hänen kanssaan, mikä ei kuitenkaan pyyteetöntä herrasmiestä lannista. Jos hänen elämänsä kuitenkin on niin onnekasta, että hän saa olla tekemisissä vanhempien ihmisten kanssa, voi hän onnistua kohtaamaan jonkun hengenheimolaisen, kenties naapurin vanhan rouvan porraskäytävässä, tai verkkaisen papparaisen jossain torikahvilassa.
HERRASMIESMÄISYYDEN INFLAATIO
Herrasmiesmäisyys on totisesti kokenut inflaatiota vuosien saatossa. Sen piiriin on yrittänyt asettua jos vaikka minkälaista nousukasmaisuutta, öykkäröintiä, keikarointia ja pröystäilyä, mitkä eivät lainkaan kuulu todellisen herrasmiehen aina hillittyyn ja hurmaavaan käytökseen. Jos herrasmies sattuukin olemaan varakas, tätä ei pidä näyttää ulospäin, vaan ennemmin päin vastoin vaikenemaan asiasta. On myös syytä pohtia, pitäisikö elää ennemmin askeettisesti, kuten suuret maailmanfilosofiat ihmistä ovat aina neuvoneet. Ylijäävän rahan voisi silloin luontevasti ohjata hyväntekeväisyyteen tai taideharrastukseen. Suruksemme myös elämme postmodernia aikaa, jolloin herrasmiesmäisyys ei ole niin sanotusti huudossakaan, ei ole enää muotia. Postmodernille ihmiselle on kauhea ajatus, että joku toinen ihmisyksilö olisi jotenkin henkiseltä kehitykseltään korkeammalla tasolla; sellaisen vastapainoksi on pitänyt syntyä ajatus, että on jotenkin hauskempaa olla räävitön, itsekeskeinen, tyylitön ja hillitön. Mutta Karvanaama on eri mieltä!
LOPUKSI
Karvanaama pyrkii kaikissa tilanteissa herrasmiesmäisyyteen. Yhtä selvää on, että hän ei ehkä aina kovin hyvin onnistu. Karvanaamakin on horjuva ja erehtyvä keski-ikäinen ja keskituloinen mies. Toisinaan tilanne voi viedä mukanaan, ja hillittömyys nostaa päätään vaikkapa juovuspäissä ollessa. Mutta olennaista on pyrkimys. Ihmisen tulee kaiken aikaa vilpittömästi pyrkiä kaikessa parempaan. Sitä pyrkimystä tässä saarnaamassa ollaan.